Kirkkohallituksen ja poliisin työntekijätkin ovat ihmisiä ja biologisia olentoja siinä missä me muutkin. Nostaahan se varmasti työn tuottavuutta, kun voi välillä vähän mieltänsä vapauttaa. Kyllä heillä on sellaiset henkilökohtaiset selviytymismekanismit jo toimensa vastuunkin puolesta, että en näkisi huolta asiasta. Heitä on turha yrittää syyllistää kaksinaismoralismista. Se on liian helppoa ja yksinkertaista.
Toinen kysymys on se, että tutkinnallisista syistä kumpikin taho on mielestäni oikeutettuja nettiporno hakuja tekemään: poliisi valvoakseen, että toiminta pysyy laillisena eikä rikoksia tapahdu ja kirkkohallitus ylipäätään kartoittaakseen nettipornon saatavuutta. Kumpikin taho voi näin tutustua - ja on hyvä, että tutustuu - tämän (tieto)yhteiskunnallisen ilmiön luonnetta ja tuotettuja sisältöj. Tämä auttaa oman toimen tehtäväkentän ymmärtämisessä ja luo yhtymäkohtia tähän päivään. Poliisihan valvoo ja tutkii kansalaisten ja yritysten mahdollisesti rikollista toimintaa ja kirkkohallitus on Evankelis-luterilaisen kirkon ylintä toimivaltaa käyttävä elin, jonka politiikka kirkon kautta vaikuttaa monien suomalaisten elämään.
Ja jos homma sattuisi yksittäisillä henkilöillä ns. lähtemää käsistä, ei siitäkään pitäisi olla huolissaan. Tämänkin nimittäin voi ajatella tutkimustoiminnaksi. Tutkija voi tällaisessa tapauksessa selvittää, miltä tuntuu olla koukussa nettipornoon? Mihin se voi johtaa vaiko mihinkään? Millaisia ihmisiä ja sisältöjä tällainen netin käyttäjä kohtaa?
On hyvä, jos poliisin ja kirkkohallituksen edustajatkin ovat selvillä, mitä yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä tapahtuu ja on hyvä, jos heillä ei ole mitään näennäisiä esteitä paneutua mihin tahansa elämän osa-alueeseen tai yhteiskunnan ilmiöön - onhan tässä tapauksessa nimenomaan yhteen ihmisen psykologiseen perustarpeeseen liittyvästä toiminnasta.
Väitetty nettipornoon tutustuminen ja ilmeinen tutkiminen poliisin ja kirkkohallituksen edustajien toimesta on mielestäni sinänsä hyvä keino vähentää sitä kaksinaismoralismia, johon alkuperäisen artikkelin julkaisija itse syyllistyy.
